Porkkala

Mikäli Porkkala-kentällä pelaa tasoitukseensa voi pitää itseään pelimiehenä, sillä kenttä haastaa sekä lyönnin tarkkuutta että pituutta. Jo ensimmäiset kaksi väylää antavat esimakua tulevasta. Pitkähkö par-kolmonen haastaa päivän pelikunnon ensimmäisenä, samoin kakkosväylän par-nelonen, jossa greenille lyödään korkealle ylämäkeen. Par-tuloksessa pysyminen näillä alkuväylillä siivittää hyvälle kierrokselle.

Väylältä 4 alkaa peltokenttäosuus, joka haastaa joka lyöntiäsi. Pituutta ja tarkkuutta siis tarvitaan, eikä asiaa helpota usein mereltä puhaltava tuulikaan, päinvastoin. Kentän loppuosan suuret korkeuserot haastavat myös fyysistä kuntoa ja oikeita mailavalintoja. Myös Porkkalan 18. väylä lyödään korkealta kohti klubitaloa par 3 -greenille.

Porkkala-kentän ykkösväylä on parenteesin aikaisen ampumaradan paikkeilla. Hilding Nybergin raivatessa hiihtokeskuksen rinteitä, siellä olleet puut olivat täynnä ammusten sirpaleita. Kentän alueella näkyy myös useita jääkauden aikaisia siirtolohkareita ja niistä otettiin kiviä kylän talojen perustuksiin.

Vaihtelevamaastoinen kenttä tuo lisää haastetta pelaajille, mutta pääosin leveillä väylillä on helppo pysyä. Viime vuosina Porkkala-kentällä on pelattu kovatasoisiakin kilpailuja, ja palaute on ollut positiivista erityisesti kentän kunnon suhteen.

Sen ensimmäinen väylä on klubitalon vierestä starttaava parkolmonen, jatkuen kahdella metsäisessä maastossa sijaitsevalla väylällä, kunnes peliareena aukeaa avaraan, tasaiseen peltomaisemaan. Kakkosväylän greenin vasemmalla puolella on vanha kivenlouhintapaikka. Väylät 6-12 pelataan vesistöjen vieressä tasaisella maastolla leveillä väylillä, jossa etuysin jälkeen taukokioski Piccadilly palvelee pelaajia. Väylästä 13 eteenpäin korkeuserot tuovat lisähaastetta peliin ja jokainen lyönti kannattaa suunnitella.

Väylälle 14 kuljetaan vanhaa kylätietä pitkin ja sen varrella oleva kalliopohja on vieraan vallan panssarivaunujen siloittama. Väylän avaus lyödään kalliolouhinnasta syntyneen altaan yli. Porkkalan kierroksen viimeistelee upea par kolmonen, jonka korkealla sijaitsevalla lyöntipaikalla kannattaa hetki nauttia upeista maisemista. Peuramaan sijainti meren rannassa rikastuttaa lintulajien määrää ja se näkyy sekä kuuluu. Golf kenttämme nimen mukaan; alueella voi havaita useasti kuusi -ja valkohäntäpeuroja, sekä kauriita joita pääsee ihastelemaan kierroksen aikana.
​​​​​​​

Yleisesittely ja alueen historia

Peuramaa Golf tunnetaan siitä, että sinne on vieraspelaajakin lämpimästi tervetullut. Välitön tunnelma kulkee perintönä kentän alkuvuosista – niin moni on tullut jäädäkseen.

Golfkenttä sijaitsee entisen merenpohjan päällä Porkkalassa alueella, joka kuhisee historiaa. Porkkalan parenteesi – Neuvostoliitolle vuosiksi 1944–1956 luovutettu alue oli raskas myönnytys Suomelta rauhan ehtona ja vieraan vallan jäljet näkyvät edelleen alueella. Itämeri on kapeimmillaan juuri Porkkalan kohdalla ja siksi alue on aina ollut sotilaallisesti merkittävä. Peuramaan korkea huippu sekä meren läheisyys saavat usein sadesäät kiertämään kauempaa. Kentän sijainti mereen nähden vaikuttaa myöskin lämpötiloihin, etenkin syksymmällä kun meri pitää rannikkoa hieman lämpimämpänä kuin sisämaata ja siten pidentää hieman golfkautta. Peuramaalla on jo pitkään järjestetty isoja kilpailuja, esimerkiksi Finnish Tour-osakilpailuja ja finaaleja, molemmilla kentillä.

Kummatkin kentät, Vanha Peura sekä Porkkala, ohittavat taukokioski Piccadillyn kahdesti. Vesipisteitä löytyy rangelta, klubitalon parkkipaikalta, klubitalon alakerrasta sekä alaoven ulkopuolelta, Porkkala 3/Vanha Peura 16, Taukokioski Piccadillyltä sekä Porkkala 10. Vessoja löytyy rangelta, klubitalosta, Porkkala 3, Piccadillyltä sekä Porkkala 12. Peuramaalla on mainiot pysäköintimahdollisuudet, asfaltoituja parkkiruutuja on yhteensä 300. Puttigreenin ja parkkipaikan välistä löytyy pelivarusteiden pesupaikka. Klubitalon koillispuolelta, golfautojen pysäköintipaikalta, löytyy mailapesuri.
​​​​​​​